Quantcast
Channel: Siiveniskuja sivupoluilta
Viewing all 90 articles
Browse latest View live
↧

13.-15.6. Käkisalmi, Venäjä - Käkisalmi, Russia

June 22, 2016, 5:21 pm
$
0
0
A three-day journey to Russian Carelia via Imatra, SE-Finland. Not a birding tour, but beaches of "the Carelian Sea" Lake Ladoga, river Vuoksi scenes, amazing old forests and abandoned fields were impressive and could provide good birding. With little luck, one could find a Greater Spotted Eagle or a Booted Warbler here!

Matkalla Käkisalmessa sekä Karjalan tasavallassa, Venäjällä. Varsinainen retkeily jäi nyt kokonaan väliin, mutta Laatokan hiekkarannat, Vuoksen jokisuisto, uskomattoman hienot, oikeat vanhat metsät sekä vuosia sitten hylätyt, pensaikkoiset pellot näyttivät retkikohteina lupaavilta. Haarahaukan, kiljukotkan ja pikkukultarinnan tapaaminen ei olisi suuresti yllättänyt! Tänne kannattaisi joskus tulla paremmalla ajalla ja muuttoaikaan, etenkin syysarktika voisi olla elämyksellistä.

a pair of Red-necked Grebes in late evening light at Imatra harbour, Lake Saimaa
Grey Wagtail is uncommon in Finland
male Grey Wagtail from Tainionkoski, Imatra

male Grey Wagtail from Tainionkoski, Imatra
Mennessä yövyimme Imatralla. Illansuussa härkälintupari piti tuulta satamassa Saimaan aalloilla ja seuraavana aamuna virtavästäräkkikoiras kuulutti yhä reviiriään Tainionkoskella, tihkusateessa.

A Yellowhammer, male, on Lake Ladoga shore
Baltic Gull Larus fuscus fuscus is a breeding bird on Lake Ladoga

There was a small colony of Rooks at Käkisalmi old Orthodox cemetary

Kuvia matkalta Käkisalmeen:






 Kuvia Käkisalmesta:













 





Kuvia Käkisalmen ympäristöstä ja Karjalan tasavallasta:









Paluu kotiin, auringonlaskun jälkeen Näppilän sillalta:


↧
Search

19.6. slovenialainen rautiainen - a Dunnock from Slovenia

June 22, 2016, 6:39 pm
$
0
0
Constant effort ringing in poor weather. A true surprise was retrap of a Dunnock with a Ljublajana Slovenija ring! Later in the evening there was quite a mayhem in westcoast, caused by a misidentified Kentish Plover, which was broadcasted as a Lesser Sand Plover (would have been just the second for Finland)!

Vuoden viides seurantapyynti ajoittui sunnuntaille. Sää oli ennusteen mukaisesti surkea, pari rankanpuoleista sadekuuroakin osui aamuyölle ja tihkusadetta tuli ajoittain. Puuskittainen tuulikin haittasi välillä. Onneksi oli silti suhteellisen lämmintä, +13°C. Noin klo 7.00 aikaan sää selkeni ja tuulikin tyyntyi. Verkkoja piti kiertää tavanomaista tiuhemmin, jotta linnut eivät olisi kastuneet. Lintuja tuli verkoista olosuhteisiin nähden kohtalaisesti, liki parikymmentä rengastusta ja neljä kontrollia. Todellisen yllätyksen tarjosi rautiainen, jonka renkaasta löytyi numerosarjan ohella teksti "Ljubljana, Slovenija". Odotan mielenkiinnolla tietoja linnun historiasta.

Kasvillisuus on huomattavasti rehevämpää kuin vuosi sitten


Rautiainen oli vieraillut talvilomallaan Sloveniassa
Ljubljana Slovenija AC
Aikaisin on västäräkki saanut poikaset maailmalle, kaksi itsenäistynyttä nuorukaista sai renkaat
Myöhemmin päivällä kävimme Porin lähellä veljenpoikani synttäreitä juhlimassa ja oitis kotiin palattuani - yllätys yllätys - pääsin toistamiseen Poriin, nyt ylänkötylliä bongaamaan. Tampereelta eteenpäin onneksi Peten kyydillä, koska rengastusaamuyön jälkeen alkoi jo vähän silmiä painaa. Ikuisuudelta tuntuneen ajomatkan ja reippaan kävelyn jälkeen lintu näkyi kohtalaisen hyvin, ensin kirkkaassa myötävalossa ja myöhemmin varjossa auringon laskettua synkkenevien pilvien taakse.

Yyterin kesäilta on kaunis ja lintukin näkyy
Onnistuin poimimaan linnusta ylänkötyllin tuntomerkkejä, useamman kymmenen muun katselijan tapaan. Vielä silloinkin, kun paikalle saapuneet bongarit Koistinen ja Björklund kyseenalaistivat määrityksen kysyen, miksi kyseessä ei ole mustajalkatylli, sillä linnulla on valkoinen kauluri. Hatunnosto heille! En erottanut valkoista kauluria ympäri asti, mutta huomasin kyllä valkoisen nousevan varsin korkealle kaulan sivulle. Olihan lintu sentään nähty läheltä ja kuulemma äänikin oli kuultu aiemmin päivällä! Lopulta lintu lennähti tyllien kera kauemmas näyttäen samalla tumman pyrstön keskustan valkoisten reunusten kera. Olimme jo muutenkin lähdössä, mutta nyt oli ihan pakko poistua soittamaan paikallisille harrastajille, joilla kuului olevan hyviä kuvia linnusta. Kesken puhelukierroksen tuli myös oikea määrityskin eetteriin. Uskomaton sekoilu, varmasti itse kukin miettii vielä pitkään, kuinka tässä näin pääsi käymään! Ehdotan vielä, että Munakarinsäikkä nimetään ainakin sen aidon ylänkötyllin löytymiseen saakka "Munaussäikäksi" :D

Mustajalkatylli kännyscoupattuna noin 150m etäisyydeltä, tässä vaiheessa mukamas vielä ylänkötyllin näköisenä...








↧
↧

1.7. seurantapyynti jatkuu - just another CES ringing day

July 1, 2016, 7:52 am
$
0
0
Sää oli suotuisa aamun seurantapyynnille, +15°C, pieni etelätuuli, pilvistä. Aurinko nousi klo 3.54, joka tarkoitti sitä, että verkkojen tulisi olla pyynnissä jo puoli tuntia aikaisemmin. Verkot olivatkin pyynnissä 3.25 - 8.25. Kausi on edennyt niin pitkälle, että tasan puolet pyyntikerroista on nyt takana.


Ensimmäisellä kierroksella joku Acro lauleli katkonaisesti altaan pikkuruovikossa välillä reunapajuihin hyppien. Myöhemmin sain linnun näkyviin ja nyt se kuuluikin paremmin: Rytikerttunen!



Myöhemmin aamulla luultavasti sama rytky löytyi ensin kolmen pensaikkoverkon linjasta ja uudelleen renkaan kera ruovikkoverkosta! Kyseessä oli uusi rengastuslaji pyyntipaikalle.




Myös viitakerttunen tuli verkosta ja samoin keväällä rengastamani viitasirkkalintu.




Päivän laji oli kuitenkin punarinta, jolla pesintä näyttää onnistuneen tänä vuonna mainiosti - yksi vanha ja kaksitoista nuorta lintua sai renkaan.


Lisäksi mainittakoon kontrolli hömötiaisesta sekä satakieli, 2kv. Ja myös Slovenian rautiainen eksyi verkkoon toistamiseen. Nopeita ovat linnut tänä vuonna, sillä mm. pajulintu ja pensaskerttu olivat jo saaneet pesyeet maailmalle.


Rengatuksia yhteensä 27 ja kontrolleja 4 - Ringings 27, retraps 4.

RautiainenDunnock2retrapped
Punarinta Eurasian Robin131 2cy 12 1cy ringed
Satakieli Thrush Nightingale11 2cy ringed
Räkättirastas Fieldfare1ringed
Viitasirkkalintu River Warbler1retrapped
RytikerttunenEurasian Reed Warbler1ringed
Viitakerttunen Blyth's Reed Warbler1ringed
Pensaskerttu Common Whitethroat11cy ringed
PajulintuWillow Warbler21cy 1 +1cy ringed
HömötiainenWillow Tit1+1cy retrapped
Sinitiainen Blue Tit1ringed
TalitiainenGreat Tit1ringed
PeippoChaffinch4ringed
Pajusirkku Reed Bunting11cy ringed


↧

4.7.2016 Suomen 2. ruostepyrstö, Kylmäpihlaja - Rufous Scrub-robin, Rauma, Kylmäpihlaja, the 2nd record

July 5, 2016, 12:41 am
$
0
0
Local birder Kalle Haapala found a Rufous Scrub-robin in Kylmäpihlaja island, Rauma, Finnish West Coast, in yesterday morning. It was just the 2nd record for Finland and, of course, the first for Satakunta province. Congrats for Kalle, well done lad! Kylmäpihlaja is a popular outdoor destination with four daily ferries in July, so the bird was easily accessible for public. The sole previous record was on 27 May 1995 in Pyhtää Ristisaari, SE-Finland. With bright rufous upper tail and rump, and tail with dark central feathers and wide black subterminal markings, this bird belongs to eastern familiaris/syriaca group.

Kalle Haapala löysi eilen Kylmäpihlajasta Suomen tokan ruostepyrstön. Hulppeat onnittelut Kalle! Edellisen kerran laji havaittiin 27.5.1995 Pyhtään Ristisaaressa, jossa tämä Antti Mikalan Suomenpinnaksi löytämä lintu oli hienosti esillä löytöpäivän iltaan saakka. Edellisestä tapaamisesta oli siis vierähtänyt yli 20 vuotta, joten havainto oli tervetullut uusinta monille nykypolven ja myös joillekin kokeneemmille bongareille! Ei ihme, että Poroholmasta lähtevät lautat olivat loppuunmyytyjä!

Perillä saaressa jouduimme odottamaan noin 1,5 tuntia, ennen kuin lintu näyttäyi. Lopulta se oli hyvin hallinnassa vähintään kaksi tuntia melko pienellä alueella majakkapolun pohjoispuolella, täsmälleen tässä kohdassa 61.144359, 21.303968.

Linnulla on voimakkaasti muuhun yläpuoleen kontrastoituvat, kirkkaan oranssinsävyiset pyrstön yläpuoli ja yläperä, sekä tumma keskimmäinen pyrstösulkapari ja voimakkaat mustat subterminaalikuviot pyrstösulissa, joten se kuuluu itäiseen familiaris/syriaca -alalajiryhmään.

Katso Mika Ilari Koskisen hieno majakasta kuvattu video linnusta täällä.



 
 


Kylmäpihlaja lighthouse, a decent birding tower!
A 1,5 hours waiting for the bird to reappear
There it is, hiding under the junipers
Finally, showing well here
The Rufous Scrub-robin was feeding in open area in the middle for about two hours!
Delicious After-Twitch dinner
The local brew was tasty while waiting the bird to appear
Palataanpa lopuksi ajassa 21 vuotta taaksepäin. Mukava parin viikon arktikaretki Virolahdella oli hyvässä vauhdissa. 27.5. klo 8.05 aamustaiji Parriossa keskeytyi tekstipiipparin viestiin: Ruostepyrstö, Suomenpinna, Pyhtään Ristisaaressa! Hyvä ettei aamupuuro jäänyt hellalle, matka saaresta saareen taittui niin ripeästi, että rantautuessamme Ristisaareen kuulimme olevamme ensimmäiset bongarit paikalla. Päivä oli pimeä ja matalalla roikkunut sumuverho tiivistyi pisaroiksi kasvillisuuteen. Ripeän mutta pitkältä tuntuneen kävelyn jälkeen lintu löytyi nopeasti pohjoiskärjestä, jossa se viihtyi hyvin pienellä alueella katajanjuurakoiden seassa. Tällä paikalla lintu viipyi iltaan asti, mutta aamun koittaessa se oli häipynyt. Päivä oli fossiilikameralle aivan liian synkkä eikä Suomenpinnaa tohtinut lähestyä meille osoitettua tarkkailupaikkaa lähemmäs. Oheiset dokkarikuvat on kännykällä kuvattu diafilmiltä käyttäen luuppina Kowan 30x okulaaria väärin päin :)

Rufous Bush-chat 27.5.1995 Pyhtää Ristisaari. Heavy crop from colour slide.
Rufous Bush-chat 27.5.1995 Pyhtää Ristisaari. Heavy crop from colour slide.
 


↧

Lokkeja Taralla - Some Herring & other gulls from Tara dump

August 13, 2016, 9:50 am
$
0
0
A good day to get some Herring Gull pics from Tara dump. Juvenile fuscus Lesser Black-backed Gulls were practically absent, it has been possibly the worst breeding season ever. There was just 75 adult and only five juvenile fuscus. Argentatus were abundant with ca. 3000 birds, mostly adults.

Mitäpä voi tehdä pilvisenä, sateisena loppukesän päivänä? Ainakin toistaiseksi voi kuvata lokkeja Taralla, vaikka biojäte on jo pääosin hallissa eikä houkuttele siivekkäitä entiseen malliin. Harmaalokkeja oli jopa 3000, selkälokkisaldon jäädessä alle sataan. Pilvisen päivän etuna on myös genahälyjen vähäisyys, sekä tietysti höyhenpuvun sävyjen toistuminen hienosti, suora auringonpaiste kun polttaa sävyt tunnistamattomiksi. Miinuspuolelle luettakoon tänään lajivalikoiman suppeus, mielenkiintoisia yksilöitä ei löytynyt. Satunnaiselle kävijälle parin tunnin seulonta antoi kuitenkin hyvän kuvan argarin pukujen vaihtelusta, mm. selän ja hartioiden kuluneisuuden osalta näkyi sekä hyvin kuluneita, että varsinkin tuoreita yksilöitä. Vaihtuneita selkä- ja hartiahöyhiä näkyi vielä niukasti. Monella yksilöllä siiven ja pyrstön kuvioinnit jäivät näkemättä, mikä vaikeutti joidenkin lintujen osalta määrittämistä.

Juvenile fuscus
Small, rather lightly-build juvenile argentatus
Huge, robust, contrasting bird, juvenile marinus
Juvenile argentatus from paler end
Juvenile argentatus from darker end (not very dark at all)
Juvie Shelduck made a very short visit - it is not common at all in-land Finland


↧
↧

1.9. Luomuriisiä tai sitten ei - Indian Pond Heron a.k.a. Paddy Bird in Turku

September 2, 2016, 4:15 am
$
0
0
An adult Indian Pond Heron was found in Turku, 31. August. It was initially broadcasted as a Squacco Heron, a major Finnish rarity, but turned out to be something else, once again. Indian Pond Heron is a sedentary species with local movements related to dry or flooded seasons. However, most information about its movements published in popular handbooks dates from 1950's or 1960's. There are some recent records of vagrants from Kuwait, Kazakhstan, Singapore and Seychelles, the last of which lies something about 3000 km's from the Indian subcontinent. There are few known specimens in zoos and aviaries in Europe. In any case, its natural vagrancy to Finland seems to be extremely unlikely, but not impossible.

Indian Pond Heron skulking in dense grass, occasionally well visible
Levinneisydeltään etelään ja kaakkoon painottuva rääkkähaikara Ardeola ralloides on Suomessa hyvin harvinainen vieras. Laji on tavattu maassamme vain kuudesti ja ainoastaan kerran laji on ollut kunnolla bongattavissa, 28.9.-21.10.1990 Reisjärven Kanungissa. Ymmärrettävästi laji puuttuu monilta nykybongareilta, varsinkin heiltä jotka ovat syntyneet tuon ajankohdan jälkeen :)

Sitten Reisjärven viivyttelijän rääkkähaikarahäly on tullut piippariin ainakin neljästi: 23.5.2003 klo 00.03 Ruovedeltä, 18.7.2007 klo 19.48 Rautavaarasta, 13.7.2009 klo 21.38 Heinolasta ja nyt viimeksi 31.8.2016 klo 12.06 Turusta. Ruoveden lintu on hyväksytty ja julkaistu rääkkähaikarana, mutta ensiviestin jälkeen lintua ei enää löytynyt. Rautavaaran lintu osoittautui kiinanriisihaikaraksi A. bacchus. Heinolan havainto oli oikea, mutta tieto linnusta oli jo ilmoitushetkellä puolitoista kuukautta vanha. (Lisäksi 4.8.2012 ko 20.45 Oulun Turkansaaresta lehmähaikarana ilmoitettu lintu osoittautui niin ikään kiinanriisihaikaraksi).

Kiitokset Kari Kekille seuraavien lentokuvien lainaamisesta:

Indian Pond Heron made a dashing fly-by © Kari Kekki
There were no rings or signs of abnormal wear © Kari Kekki
The bird stayed about three hours in a single spot at the opposite side of river

For the first autumn day, the weather was nice and sunny
Niinpä keskiviikkona puolenpäivän jälkeen lukuisat bongarit starttasivat kohti Turun Åvikia toiveikkaina. Kuinkas sitten kävikään? Parin ensimmäisen tunnin aikana lintua bongattiin ja päivitettiin rääkkähaikarana, mutta vähitellen epäilykset heräsivät. Klo 15 tienoilla Petteri Mäkelän viestissä todettiin, että laji lienee INTIANRIISIHAIKARA A. grayii. Myöhemmin samana iltana intianriisihaikara ilmoitettiin myös Suomelle uutena lajina, jonka voi tulkita hienoiseksi kannanotoksi lajin luonnonvaraisuuteen. Kärjellä on varmasti tylsää, sillä megararirintamalla on ollut viime aikoina hiljaista :D Ajatus intianriisihaikaran luonnonvaraisesta harhautumisesta Suomeen on kutakuinkin järjetön, olkoonkin että lähisukuinen kiinanriisihaikara on vastikään hyväksytty Brittein saarilla A -kategoriaan (laji on pitkänmatkanmuuttaja ja kyseessä oli nuori tai esiaikuinen yksilö). Lienee päivänselvää, että Rk tulee sijoittamaan havainnon E -kategoriaan. Koska intianriisihaikara on huonosti tuntemani laji, on silti paikallaan tutustua lajista julkaistuun tietoon.

Finally the Indian Pond Heron took its wings and flew into open, with its plumes and elongated scapulars ruffling in the wind. A truly magnificent bird!
Yleisimmissä käsikirjoissa kuvaillaan lajin esiintymistä näin:
  • Ali & Ripley 1968: "Status, distribution and habitat: Resident; shifting locally with drought and flood conditions. Extralimital. From the Persian Gulf to Burma and Malaysia."
  • Cramp ym. (BWP) 1977: "Movements. Apparently mainly sedentary in nearest breeding area in Iran (D A Scott). In India and Pakistan, resident but shifting locally with drought and flood conditions (Ali and Ripley 1968). Distribution. ...Meinertzhagen (1954) included Kuwait in its distribution, without details; has not been recorded there in last 17 years (SH)."
  • Meinertzhagen 1954: "Distribution. From Burma...and to the Persian Gulf at Bushire and Kuwait. Its status in Arabia is uncertain; almost certainly resident, though there is no evidence of breeding."
  • Hancock ja Kushlan 1984: "Distribution and population: ...Little information is available on population numbers, but the species is particularly common in some parts of its range, notably in the Indian subcontinent where it is one of the most familiar waterbirds...Migration: This species appears to be very sedentary. Movements seem to take place only when drought or flood conditions make its preferred habitats unsuitable."
HBW:n sivuilla sentään kerrotaan mm. että lajilla on tulviin ja kuivuuteen liittyvää paikallista liikehdintää, sekä mahdollisesti säännöllistä muuttoa Lakkadiiveille, Andamaaneille ja Nicobareille talvisin. Lisäksi laji esiintyy vain kesäaikaan Pohjois-Pakistanissa.

Hyvä yleisesittely lajista löytyy myös Heron Conservation -sivuilta.

Mutta useimmissa painetuissa lähteissä julkaistu tieto lajin liikkeistä on peräisin 1950-60 luvuilta ja teokset siteeraavat toinen toistaan. Jopa tunnettu eversti ja satusetä Meinertzhagen roikkuu mukana lähteissä. Kuvauksiin liittyy ilmaisuja "apparently" tai "appears to be". Lajilla todetaan olevan liikehdintää kuivuuden ja tulvimisen myötä ravinnon perässä ja se on yleinen Intiassa. Puoli vuosisataa myöhemmin, rengastuksen, geologgereiden ja satelliittilähettimien aikakaudella, on paikallaan kysyä kuinka hyvin lajin liikehdintä todella tunnetaan? Etenkin, kun huomioi lajin tunnistamiseen liittyvät haasteet muiden kuin juhlapukuisten lintujen osalta, sekä seuraavat eri lähteistä poimitut harhautumishavainnot:

Kuwait: 7.11.2009, 15.7.2013
Seychellit: "Vagrant to inner islands and Amirantes, mainly Sept-Dec" - seitsemän havaintoa.
Singapore: 18.4.2015 Singapore.
Kazakhstan: Joitakin viimeaikaisia havaintoja.
Thaimaa: Havaitaan enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
Malesia: Pieniä määriä havaitaan säännöllisesti.
Belgia heinäkuu 1988, alkuperä ei tiedossa, arvellaan karkuriksi, mutta myös luonnonvaraisen esiintymisen mahdollisuutta on ainakin pohdittu.

Mittasin muutamien paikkojen lyhimmät etäisyydet intianriisihaikaran lähimpiin esiintymisalueisiin: Kuwait 800 km, Seychellit 3000 km, Singapore 1000 km. Seychelleille on hieman lyhyempi matka Omanista, mutta siellä intianriisihaikara on melko harvinainen ja kuka tietää vaikka Omanin linnut olisivat peräisin Iranin tai Pakistanin pesimäkannasta? Turkuun lähimmiltä pesimäalueilta on matkaa ehkä 4000 km. Laji on tiettävästi suhteellisen harvinainen tarhalintuna Euroopassa. Ville Vepsäläisen mukaan eurooppalaisten eläintarhojen tietokannasta löytyy ainakin kahdeksan tiedossa olevaa intianriisihaikaraa, eikä kaikkia yksilöitä välttämättä ole listattu tietokantaan. Puhumattakaan enemmän tai vähemmän laittomista yksityiskokoelmista, jollaisia on ehkä enemmän kuin tiedämmekään. Kuinka moni lukija tietää, että esimerkiksi rubiinisatakieliä löytyy Suomestakin häkkilintuharrastajalta, luvallisesti? Turun haikara on ilmeisesti aikuinen yksilö, siis +1kv mutta mahdollisesti jopa +2kv, koska sillä ei näy mitään esiaikuisuuden merkkejä siipisulissa tai peitinhöyhenissä. Lintu on kokolailla juhlapuvussa, niskan valkeanbeiget pluumit ovat jonkinverran kuluneet tai katkeilleet, kuten selän ja hartioiden pidentyneet kylmänruskeat koristehöyhenetkin, mutta puku on yhä varsin siisti. Pohdintaa rääkkähaikaralajien määrityksestä Birding Frontiersin sivuilla täällä. Vanhat linnut ovat yleisen käsityksen mukaan epätodennäköisempiä harhautujia kuin nuoret ja sitäpaitsi niiden osuus populaatiossa on yleensä pienempi kuin nuorempien ikäluokkien, siis linnuilla yleensä. Rk tullee sijoittamaan lajin E-kategoriaan, mutta perusteluista olisi mukava lukea tuoreempiakin näkökulmia kuin ainoastaan viittaukset yllä mainittuihin teoksiin, koska lajilla on kauas ulottuvaa, enemmän tai vähemmän säännöllistä liikehdintää. Myös kuivuusmuutto ja vastaavat ravintotekijöihin liittyvät ilmiöt voivat monella lajilla laukaista varsin pitkämatkaisen muuton, vaikka kyseinen laji ei olisikaan vuodenaikaismuuttaja.

Mutta miksi kummassa rääkkähaikara on niin tiukassa Suomenniemellä?


















↧

A wasted beauty

September 12, 2016, 9:59 am
$
0
0

This beautiful juvenile female Montagu's Harrier was found wounded today in Batumi, Georgia. The bird had shooting wounds and its humerus bone was broken. It had to be put to sleep, such a waste of a beautiful bird! Shooting raptors is forbidden in Georgia, but poaching is still all too common. If you want to help and put an end to illegal killings, please donate either for SABUKO, a local BirdLIfe partner or Batumi Raptor Watchor visit Batumi to watch most intense raptor migration in the Western Palearctic - count data for this season here.
↧

Eka viikko Batumissa takana, huhhuh mitä petolintumuuttoa!

September 13, 2016, 11:01 am
$
0
0


Viikko Batumissa tai tarkemmin Sakhalvashossa ja Shuamtassa on ollut uskomatonta petolintuähkyä alusta loppuun, hyvässä seurassa! Majoituksessa ei ole moittimista, paikallinen ruoka on erinomaista ja isäntäväki vieraanvaraista. Kyllä täällä kelpaa staijata petomassoja :) Matka Helsinki-Istanbul-Trabzon (lentäen), Trabzon-Sarp (bussilla) sekä Sarp-Batumi-Sakhalvasho (taksilla) sujui enimmäkseen jouhevasti, vähillä yöunilla kylläkin. Rajanylitys Turkista Georgiaan Sarpissa oli väsyneelle hermoja koetteleva kokemus, ylityspaikan kuumassa ja tunkkaisessa hallissa Turkissa väkeä oli ruuhkaksi asti ja jonotusruljanssi kesti noin tunnin. Georgian puolella en enää jaksanut tarkistaa, oliko Tbilisiin matkaava bussini yhä odottamassa, vaan tinkasin taksin perille noin 20€ hintaan. Pienen etsimisen jälkeen määränpää löytyi helposti ja vastaanotto oli ystävällinen.

Mehiläishaukkojen massat on hiljalleen taputeltu, haarahaukka kapuaa vähitellen kohti muuttohuippua ja ensimmäiset idänhiirihaukat ovat liikkeellä. Tiesittekö että Batumin paras idänhihaPÄIVÄ on ollut 250.000 yksilöä? Myös suohaukkoja menee näinä päivinä mukavasti ja pikkukotkan massapäivä lähestyy. Myös Aquila -kotkat ovat alkaneet vähitellen liikehtiä.

Tähän mennessä omalla jaksolla linssiin osuneet petolintulajit ja yksilömäärät:

1Kalasääski
32
2Pikkukorppikotka
4
3Mehiläishaukka
50520
4Käärmekotka
65
5Pikkukiljukotka
74
6Pikkukotka
1320
7Arokotka
2
8Ruskosuohaukka
773
9Sinisuohaukka
1
10Arosuohaukka
23
11Niittysuohaukka
331

Sirosuohaukka
596
12Sirovarpushaukka
881
13Varpushaukka
x
14Kanahaukka
x
15Haarahaukka
11516
16Idänhiirihaukka
1174
17Arohiirihaukka
5
18Tuulihaukka
x
19Punajalkahaukka
2
20Nuolihaukka
x
21Muuttohaukka
1

Monelaista muutakin mukavaa on ollut muutolla, mm. kiharapelikaani, mustahaikara 56 ja sininärhi 97. Petojen määrittäminen ei vain lajilleen, vaan myös sukupuolen ja iän/puvun tarkkuudella on hauskaa mutta haastavaa. Uusia tuttavuuksia ovat olleet mm. ruskosuohaukkakoiraan tummavärimuoto ja paikallinen hiirihaukan alalaji menetriesi.


Aamu Mustallamerellä
Ensimmäisiä suohaukoja odotellessa
 
Asema yksi valmiina tulevaan päivään

Noin 6km leveä kapeikko vuorten ja Mustanmeren välissä, tästä ne tulevat

Nuori sirovarpushaukka Accipiter brevipes

Kun Pernis tulee lähelle, se tulee LÄHELLE! Nuori mehiläishaukka

Mehiläishaukkojen puku vaihtelee suunnattomasti, tässä vanha koiras vaaleammasta päästä

Sininärhi on myös seurattava laji

Mehiläissyöjiä ei sentään lasketa, niitä muuttaa joitakin tuhansia päivässä

Chorokin suistossa on kuningaskalastajia

ja lyhytvarvaskiuruja

Etelänharmaalokkeja oli paikalla tänään 10.000

Mukava uusi tuttavuus oli Kaspiantasku Saxicola maurus hemprichii
Tätä kirjoitellessa yötaivaalta kuuluu harvakseltaan yöhaikaran rääkäisyjä, lajilla on selvästi hyvä muutto meneillään nyt. Muuan iltana sekä lehtopöllö, että tornipöllö olivat yhtä aikaa äänessä. Mitähän on luvassa huomenna...

↧
Search

Batumi viikko kaksi, Milvuksen massapäivä ja muuta kivaa!

October 9, 2016, 10:12 am
$
0
0


Tiesin jo etukäteen, että kaksi viikkoa on lyhyt rupeama, mutta silti jakso vierähti hämmästyttävän nopeasti. Mukaan mahtui lisäksi pari hiljaista sadepäivää, joiden jälkeen muutto toki repesi yli 70.000 petolinnun massapäiväksi. Samalla tehtiin myös uusi haarahaukkaenkka, 30.300 muuttavaa, uskomaton kokemus kerrassaan olla mukana laskemassa tuollaista massaa!









Batumissa muuttoa havainnoidaan toistaiseksi kahdella havaintoasemalla, Sakhalvashossa ja Shuamtassa. Sakhalvashon staijipaikka sijaitsee lähempänä rannikkoa ja Shuamta taas sisämaassa kukkuloiden juurella, lähempänä vuoristoa. Havaintopaikkojen välinen etäisyys on noin neljä kilometriä ja molempien asemien laskenta-alueet on jaettu maastonmuotoihin sidottuihin vyöhykkeisiin. Linnut lasketaan vasta niiden ylittäessä lounaasta koilliseen kulkevan laskentalinjan ja jokainen yksilö merkataan samalla tietylle etäisyysvyöhykkeelle. Lisäksi asemat ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa walkie-talkieilla ja näin varmistetaan, kumpi asema laskee vyöhykkeiden rajalla kulkevan petolintuvirran. Usein on jopa tarkoituksenmukaista laskea lähempänä toista asemaa kulkeva virta - Shuamtasta aamulla länteen ja Sakhalvashosta iltapäivällä itään, jolloin linnut näkyvät myötävalossa, vaikka ovatkin lähempänä toista asemaa. Havikset kirjataan noin vartin jaksoissa palmiin käyttäen Trektellen -sovellusta, kätevää!



Enemmistö laskijoista majoittuu perheissä Sakhalvashon kylässä ja niin tekevät myös laskennan koordinaattorit ja ajoittain runsaslukuisina vierailevat ekoturistit. Perhemajoituksissa on mukava olla, isäntäväki tulee tutuksi ja vieraanvaraisuus on vilpitöntä. Ruokaa ei voi liiaksi hehkuttaa, ei ihme että Ville Haapasalo halusi perustaa juuri georgialaisen ravintolan Helsinkiin. Shuamtassa majoittuu vain muutama laskija, Elzan talossa, ja loput kuskataan päivittäin paikalle autolla. Tämä järjestely siitä syystä, että paikalla majoittuvat ehtivät hoitaa aamun ensimmäisen tunnin varhaisimmat suohaukat jne.



Entä kannattaako Batumiin lähteä laskijaksi, vaiko sittenkin ekoturistiksi? Laskijaksi lähteminen on ehdottomasti antoisinta, linnuista saa varmasti eniten irti tällä tavalla, mutta pääsee myös osalliseksi uskomattoman hienoa, kansainvälistä harrastajapiiriä, leppoisan lintuasemaelämän merkeissä. Lainatakseni nyt seitsemättä kertaa laskentaan osallistunutta belgialaista Filiepiä, "En tulisi tänne uudelleen vuodesta toiseen ainoastaan lintujen vuoksi, tulen tänne tavatakseni myös parhaita ystäviäni". Tämä on helppo allekirjoittaa jo kahden viikon perusteella, siitäkin huolimatta että petolintujen tykitys on päätähuimaavaa! Jos laskijaksi lähteminen jännittää, voin kertoa, että suomalaiseen arktikakärvistelyyn tottunut, väreilyssä kaartelevien butskien kanssa tuskaillut perusstaijari pärjää porukassa vallan mainiosti. Ekoturistiksi lähteminen ei tietenkään sekään ole huono vaihtoehto, varmasti paljon näkee niinkin ja samalla on hieman enemmän mahdollisuuksia vierailla myös läheisillä luontokohteilla, kuten Chorockin suistossa, tai kasvitieteellisessä puutarhassa punarintanakkeleiden ja muuttajien perässä. Toki sillä riskillä, että nuijaa juuri silloin jonkun kivan pedon :)









Päivitetty taulukko reissun omista haviksista, noin 135.00 lintua - kuviin tulossa tekstejä ym joskus tuonnempana :) Tätä kirjoittaessani miljoonan petolinnun raja on jo katkennut, tmämä tapahtui 6. lokakuuta!


1Kalasääski
38
2Pikkukorppikotka
6
3Mehiläishaukka
54072
4Käärmekotka
194
5Pikkukiljukotka
432
6Pikkukotka
1931

Aquila sp.
320
7Arokotka
2
8Ruskosuohaukka
1135
9Sinisuohaukka
1
10Arosuohaukka
31
11Niittysuohaukka
420

Sirosuohaukka
701
12Sirovarpushaukka
1249
13Varpushaukka
x
14Kanahaukka
x
15Haarahaukka
27471
16Idänhiirihaukka
22164

iso petolintu
23950
17Arohiirihaukka
7
18Tuulihaukka
x
19Punajalkahaukka
3
20Nuolihaukka
x
21Muuttohaukka
2
22kiljukotka
2
23merikotka
1
24pikkutuulihaukka
2
25idänmehiläishaukka
1

↧
↧

10.10. Suomen kuudes vaaleakultarinta Iduna pallida elaeica Säpissä - Eastern Olivaceous Warbler, Luvia, Säppi B.O., W Finland

October 11, 2016, 9:14 am
$
0
0

Kiitokset Kari Kekille kuvan lainaamisesta:


 An Eastern Olivaceous Warbler was found in Luvia Säppi B.O., W-Finland. It was just 6th Finnish record and the 2nd for Säppi B.O.

Suomen kuudes - ja samalla vasta toinen yleisesti bongattavissa ollut - vaaleakultarinta löytyi lauantaina Luvian Säpistä. Asialla oli tuttu paikallinen rarikaarti etunenässä Tosisponde-Petteri Mäkelä ja lisäksi vahvistuksena oli muutama onnekas vieraileva tähti. Onnittelut heille! Vaaleakultarinnan elaeica -alalaji asustaa Kaakkois-Euroopassa ja Lähi-Idässä. Jo löytöpäivänä ja varsinkin sunnuntaina saaressa kuhisi bongareita. Varasin paikan ensimmäisen tilaisuuden tullen, eli Olavi Kemppaisen maanantaiaamulle järjestämään venekyytiin. Klo 5.30 suuntasin nokan kohti länsirannikkoa tähtikirkkaan taivaan alla, auton ikkunat jäästä raaputettuani. Lämpömittari näytti kahta lämpöastetta ja aamu vaikutti tyyneltä. Merelläkin tuuli oli yöksi tyyntynyt, muttei onneksi aivan kokonaan. Ehkä lintu vielä tankkaisi muutaman päivän ja vasta tyynen yön koittaessa jatkaisi matkaansa?



Jo Prakalan suojaan saapuessamme Pasin ja Petterin hahmot erottuivat rannan tyrnipensaiden seasta ja hädin tuskin ehdimme poistua laiturilta, kun päivitysviesti ilmoitti linnun yhä olevan paikalla. Löytäjät taluttivat bongarijoukon liki kädestä pitäen oikean puskan juurelle ja näyttivät linnun bongariryhmälle. Kova "tek" kutsuääni oli ensimmäinen havaintoni linnusta ja kymmenisen minuuttia myöhemmin sain sen jo kiikariin. Tämän jälkeen lintu olikin lähes koko loppuajan hallinnassa. Se liikkui aktiivisesti koko niemenkärjen alueella ja ajoittain oli lyhyitä aikoja hukassa tiheimpien tyrnipuskien kätköissä. Onneksi lintu äänteli melko aktiivisesti ja olikin helppo paikantaa kutsuäänensä perusteella hippiäisten ja sinitiaisten seasta.



Vaaleakultarinta oli ajoittain erittäin hyvin näkyvillä ja ehdin katsella sitä riittävästi myös kaukoputkella. Aamuvarhaisella se oli esillä myös kuvausetäisyydellä, mutta kohinalaatikko + mehupilli -yhdistelmällä ei syntynyt kovin vakuuttavaa jälkeä, jonkilaisia dokumenttejä kuitenkin.







Pensaissa pomppivaa ja kähmyilevää lintua katsellessani mielessä kävi, kuinka huikea fiilis linnun löytäjillä on täytynyt olla kompatessaan tällaisen rarin esiin tuttujen tiltalttien, punarintojen ja tiaisten seasta? Taatusti kuulemme vielä löytötilanteesta tuonnempana, mutta varmaankin kutsuääni ja digijärkkärit ovat olleet apuna määritystä naulattaessa? Kultarinnat eivät ole niitä helpoimpia taksoneja määrittää. Tästä osoituksena on mm. verraten hiljattain tapahtunut ryhmän jako Hippolais - ja Iduna -sukuihin, paksunokkakerttusen siirto Acrocephaluksista Idunoihin, itäisen ja läntisen vaaleakultarinnan jakaminen omiksi lajeikseen (Iberiankultarinta Iduna opaca) sekä pikku- ja aavikkokultarinnan splitit omiksi lajeikseen (caligata ja rama). Työn alla ovat vielä vaaleakultarinnan afrikkalaiset alalajit, joista esimerkiksi Saharan keitailla esiintyvälle reiseri -alalajille voinee ennustaa lajistatusta lähitulevaisuudessa.

EDIT: Tästä Janne Aallon hienosta blogitekstistä pääsee osalliseksi löytötilanteen tunnelmaan!

Yllä olevissa dokumenttikuvissa näkyy linnun värisävyjen vaihtelu varjossa ja suorassa auringonpaisteessa. Harvinaisuuskontekstin ulkopuolella vaaleakultarinta on toki melko helppo tunnistaa:
  • Laji on väritykseltään pliisun harmahtavan ruskea, alapuoli on lähes valkoinen tai korkeintaan heikosti kermansävyinen (useimmilla Acroilla on selvästi lämpimänruskea sävy kupeilla)
  • Monilla yksilöillä on siivellä selvä vaalea "kultarintapaneeli", joka muodostuu tertiaalien ja sisimpien kyynärsulkien vaaleista ulkohöydyistä. Tuoreessa puvussa myös kyynärsulkien kärjet ovat selvästi vaaleat, kuten isojen peitinhöyhentenkin reunukset ja kärjet
  • Parin uloimman pyrstösulkaparin kärjet ja reunukset ovat vaaleat (kuten myös ramalla, muttei opacalla. Joillakin Lähi-Idän fuscus -rytikerttusilla on hieman vaaleammat kärjet uloimmissa pyrstösulissa
  • Lajilla on tyypillinen "pokeri", jonka saa aikaan luisu otsa ja pitkä nokka, tummat silmä ja ohjastäplä sekä lyhyehkö, vain vähän silmän taakse ulottuva kapea kermanvalkea silmäkulmanjuova. Myös kokonaan vaalea, pinkinoranssi alanokka on osa tätä pokeria. Kuten kuvissa näkyy, nokka on päältä katsottuna tyvestään leveä, mutta ei sentään yhtä leveä kuin opacalla
  • Pyrstö- ja siipisulat ovat pohjaväriltään hieman yläpuolta tummemmat ja tämä pätee myös tertiaalien keskustoihin. Sekä rama että opaca ovat tässä suhteessa tasavärisempiä (eikä niillä ole voimakasta vaaleaa paneeliakaan)
  • Siiven projektio on pitkähkö, noin 50-70% tertiaalien pituudesta ja tertiaalien kärjet ovat yleensä tasaisin välimatkoin (viime mainittu on klassinen ero persiankultarintaan Hippolais languida)
  •  Siipikaaviossa 3.,4. ja 5. käsisulan ulkohöyty on kovertunut, joskus heikko kovertuma on myös 6. käsisulassa ja 2. käsisulka on yleensä hieman pidempi kuin caligatalla.
  • vaaleakultarinta myös pumppaa pyrstöään hermostuneesti alaspäin, usein yhdistettynä "tek" -kutsuääneen (tämä ei ole tyypillistä opacalle)
Näin myöhään syksyllä iänmääritys ei varmasti kädessäkään ole helppoa, koska ensimmäisen talven yksilöt ovat jo tähän aikaan kuluneita, muistuttaen vanhoja lintuja. Lintu kuitenkin vaikutti maastossa varsin siistiltä ja vaaleat reunukset peitinhöyhenissä olivat voimakkaat ja tasaleveät, mikä varmaan viittaa nuoreen, ensimmäisen talven lintuun.

Lajiryhmästä enemmän kiinnostuneille lisää lukemistoa Birding Frontiersien julkaisemassa kirjallisuusluettelossa, avautuu .pdf -muodossa tästä.

Käsikuvat linnusta 11.10.2016 rengastuksen yhteydessä, kiitokset Juha Sjöholmille kuvien lainaamisesta:

Eastern Olivaceous Warbler Iduna pallida elaeica, Luvia Säppi, 11.10.2016. © Juha Sjöholm
Eastern Olivaceous Warbler Iduna pallida elaeica, Luvia Säppi, 11.10.2016. © Juha Sjöholm
Kiitokset vielä ennen kaikkea linnun löytäjille, sekä myös kaikille samassa veneessä olleille bongareille, vaaleakultarinta oli mulle 409. laji!

On erittäin toivottavaa, että saaressa käyneet bongarit suorittavat Säpin lintuaseman tukimaksun 25 € Porin lintutieteelliselle yhdistykselle tilille FI33 5700 6420 0095 64. Näin varmistetaan, että lintuaseman tieteellinen tutkimustoiminta ja rengastus jatkuu myös tulevaisuudessa.


↧

Shrike with phoenicuroides features in Sastamala, W-Finland - A potential Finnish first - Tarinaa Sastamalan rarilepinkäisestä

October 14, 2016, 7:32 am
$
0
0
A local birder Jouko Metsälä found a juvenile Shrike Lanius in Sastamala, W-Finland on 12th October. The bird was showing some features typical to Turkestan (Red-tailed) Shrike Lanius (i.) phoenicuroides, such as cold darkish brown upperparts contrasting to rufous crown, uniform whitish underparts with blackish barring, strong black subterminal markings and whitish tips to greater coverts and contrasting darkish tertial centres. There are six previous records of isabellinus and three records of isabellinus/phoenicuroides but no records of phoenicuroides in Finland. This taxon is for the time being treated as a subspecies of Isabelline Shrike Lanius isabellinus in Finland.

Linkki Isto Virtasen upeaan potrettikuvaan linnusta tässä - See this awesome picture by Isto Virtanen.

Paikallisretki ja rautiaisten viihdyttäminen äänitteellä keskeytyi, kun huomasin pienellä viiveellä hälyn punapyrstölepinkäisestä naapurikunnasta Sastamalasta. Paikallinen lintumies ja rariteettien esiinkaivaja Jouko Metsälä oli löytänyt linnun vaneritehtaan liepeiltä suuresta risukasasta, upeaa, onnittelut! Harvoin näitä on tarjoilla melkeinpä kotikulmilla, siispä matkaan ja heti.

An artistic version of a phonescoped pic
Paikanpäälle oli jo ennättänyt muutama bongari ja kaukoputkien suunnasta oli helposti pääteltävissä linnun olevan näkyvissä. Se kyhjötti risukasan sisällä varjossa, pää ja rinta näkyvillä. Lämpimän sävyinen päälaki erottui, muttei tässä vaiheessa vielä erityisen silmiinpistävänä. Pienen odottelun jälkeen lintu tuli esiin risukasasta ja lenteli suhteellisen vilkkaasti oksalta oksalle, kadoten välillä risujen sekaan ja lopulta myös kasan taakse.

This was the first documentary shot which was updated to Facebook to raise discussion about identification
Kun lintu palasi takaisin, nappasin linnusta nopeasti muutaman scoupin kännykällä (kuva yllä) ja laitoin välittömästi jakoon Bongariliiton Facebook -ryhmään, evästettynä kommentilla "tuplaisan näköinen lintu yhä paikalla". Minuutti päivityksen jälkeen Mika Ohtonen soitti ja kertoi kiinnittäneensä kuvassa huomiota linnun valkeahkoon alapuoleen sekä lämpimänruskeaan päälakeen. Olin aluksi skeptinen, sillä mielestäni lintu näytti suhteellisen tasaväriseltä päältä ja alta sekä melko lämpimänsävyiseltä. Muistelin phoenicuroideksen olevan selästä tummemman ruskea ja alapuolelta lähes puhtaanvalkoinen, voimakkailla mustilla suomukuviolla ja tummalla maskilla  - tämä osoittautui vanhentuneeksi käsitykseksi! Mika mainitsi keskustelussa ruotsalaisen nuoren linnun, joka oli DNA -näytteestä varmistettu phoenicuroidekseksi, mutta jonka tuntomerkeistä lähinnä vain valkeahko alapuoli (myös valkokeskustaiset keph:t) oli erityisen diagnostinen phoenicuroidekselle. Seuraavan tunnin aikana lintua katsottiin ja kuvattiin lisää. Toisinaan lintu vaikutti sekä maastossa että kuvissa lämpimänsävyiseltä, välillä taas selkäpuoli näytti valaistuksesta riippuen kylmän ruskealta ja vatsapuoli melkein valkoiselta. Seuraavassa muutamia dokumenttikuvia linnusta, jotka otin ennen kuin jouduin poistumaan paikalta:




Birding Frontiersin Challenge Series "Autumn" sekä RR 3/2014 "Snåriga Törnskator" summaavat nuoren phoenicuroideksen tuntomerkkejä mm. seuraavasti:
  • tasavärisen valkeahko alapuoli, vain kupeet heikosti sävykkäämmät (isabellinuksella kupeet laajalti oranssinsävyiset)
  • valkoinen silmäkulmanjuova selvästi erottuva ja myös linnun posket valkeahkot (isabellinuksella silmäkulmanjuovassa ja poskissa on lämpimänoranssia sävyä)
  • Selvä tumma naamari, yleensä kontrastikas ja mustanruskea
  •  Selkäpuoli kylmän ruskea ja melko tumma (verrattuna lämpimän oranssinsävyiseen ja vaaleampaan isabellinukseen)
  •  Usein päälaella voimakas ruosteenruskea sävy
  • Alapuolen vipevöinti on väriltään tummanruskeaa tai mustaa, lähes valkoisella pohjalla ja toisinaan yhtä voimakasta kuin pikkulepinkäisellä
  •  Suomukuvioisia juv höyheniä tyypillisesti tallella päälaella, hartiossa ja pyrstön yläpeitinhöyhenissä
  • Leveät mustat subterminaalijuovat isoissa peitinhöyhenissä ja usein myös pyrstön yläpeitinhöyhenissä (isabellinuksella ohuemmat ja heikommat kuviot)
  • Keskimmäisten peitinhöyhenten keskustat usein valkoiset (voivat olla myös heikosti oranssinsävyiset)
  • Tertiaaleissa on kontrastikkaat selkäpuolta tummemmat keskustat
  • Pyrstö usein kärkeä kohti tummeneva
Pikkulepinkäisryhmän taksonomia on ollut vuosikymmenet mielenkiinnon kohteena. Yleisesti hyväksyttyä on ryhmän jako pikku-, siperian- ja punapyrstölepinkäiseen. Monissa lähteissä myös punapyrstölepinkäinen on jo pitkään jaettu kahdeksi lajiksi, punapyrstö- ja "ruostepäälepinkäiseksi" (Daurian Shrike, Isabelline Shrike L. isabellinus, sekä Red-tailed Shrike, Turkestan Shrike L. phoenicuroides). Lajit eroavat toisistaan paitsi värityksen ja siipikaavion, myös sulkasadon ja pesinnän ajoittumisen sekä muuttoaikojen perusteella. Niillä on myös erilliset levinneisyysalueet ja ne suosivat erilaista pesimäympäristöä. Lepinkäissoppaa hämmentävät silti risteymät ja välimuotoisiksi arvellut yksilöt. Oma lukunsa on vielä lajin type specimen -sotku, jonka seurauksena alalajien nimeämiseen tuli muutoksia (ks. Splitting Headaches .pdf)

Aika näyttää, riittääkö Sastamalan lepinkäisen dokumentaatio (ala)lajin hyväksymiseen Suomen ensimmäiseksi phoenicuroidekseksi, joka mm. naapurimaassamme Ruotsissa nostettiin lajin tasolle jo keväällä 2014.
Lisää aiheesta:

Worfolkin määritysjuttu Dutch Birdingissa:

Hellströmin ja Ruotsin RK:n analyysi Ruotsin havainnoista:

Panovin juttu Sandgrousessa:















    ↧

    15.10. Sastamalan lepinkäinen sai renkaan

    October 16, 2016, 11:17 am
    $
    0
    0
    Suomen kokeneimpiin kuuluva rengastajakonkari Esko Pasanen pyydysti Sastamalan lepinkäisen. Rengastuksen yhteydessä taltioitiin myös irtohöyheniä, joista toivottavasti aikanaan saadaan eristettyä DNA -näyte taksonin lopullista määrittämistä varten. Linnussa on paljon phoenicuroideksen piirteitä, vaikka kaikkein tyypillisimmästä yksilöstä ei ole kyse. Ihanteellisella yksilöllä olisi vielä tummempi, mustanruskea naamari, valkeat keskustat keskimmäisissä peitinhöyhenissä, voimakkaammat mustat tai kylmän tummanruskeat vipevöinnit rintapuolella, voimakkaat tummat kärjet pyrstön yläpeitinhöyhenissä sekä kärkeä kohti tummeneva pyrstö. Toisaalta lämpimän oranssinbuffin sävyn puuttuminen täysin selästä, poskista, silmäkulmanjuovasta ja koko vatsapuolelta, alapuolen mustahko kuviointi, kylmän harmaanruskeaan selkään voimakkaasti kontrastoituva ruosteenruseka päälaki sekä juv puvun höyhenet päälaella ovat phoenicuroidekseen hyvin sopivia tuntomerkkejä.




     






    Eiväthän nämä mitenkään helppoja ole, siitä osoituksena mm. tämä Oulunsalon lepinkäinen 24.11.2011, jonka määritys on toistaiseksi isabellinus/phoenicuroides -asteella - Kiitos Roland Lillkålalle kuvien lainaamisesta!




    ↧

    Siberian Accentors on the move - Taigarautiaiset vyöryvät yli Suomen

    October 17, 2016, 11:31 am
    $
    0
    0
    Taigarautiaisten syysesiintyminen Suomessa ja Euroopassa on ennennäkemätön. Lisää täällä.

    No less than eight new Siberian Accentors were found today in Finland, including four trapped and ringed birds. This makes the autumn total to insane 22 birds, and more are to come! :) These two birds are staying in a very restricted area in Helsinki, Viikki:


    This individual seems to have paler crown with more contrasting dark stripes, wider yellow patch on ear-coverts, richer chestnut streaking on upperparts and on breast-sides.



    And this one has more contrasting black-and-yellow head markings, with smaller yellow patch on ear-coverts and dark feather tips on breast. They are absolutely amazing birds.

    Finnish records 2016 so far (only new birds are in the table) from Tarsiger.com

    4.10.2016
    		Savitaipale1
    9.10.2016
    		Naantali1
    11.10.2016
    		Eckerö1
    12.10.2016
    		Hanko1
    12.10.2016
    		Eckerö1
    13.10.2016
    		Lohja1
    14.10.2016
    		Eurajoki1
    15.10.2016
    		Helsinki1
    16.10.2016
    		Helsinki1
    16.10.2016
    		Hanko2
    16.10.2016
    		Vantaa1
    16.10.2016
    		Inkoo2
    17.10.2016
    		Hanko2
    17.10.2016
    		Kristiinankaupunki1
    17.10.2016
    		Pori1
    17.10.2016
    		Raasepori1
    17.10.2016
    		Helsinki1
    17.10.2016
    		Hattula1
    17.10.2016
    		Parainen1

    ↧
    ↧

    Suomen eka preeriakahlaaja Nakkilassa - The First Upland Sandpiper for Finland!

    November 1, 2016, 12:41 pm
    $
    0
    0
    Local birder Kari Mäkelä from Ulvila found an Upland Sandpiper in Nakkila, Leistilänjärvi, W-Finland, in early afternoon. It was first broadcasted as a possible Upland Sandpiper on national birdline, but identification was soon confirmed. On a short November day with sunset at 16.26, just about 200 twitchers were lucky enought to connect.

    Kari Mäkelä laittoi vipinää bongareihin löytämällä tänään alkuiltapäivästä PREERIAKAHLAAJAN Nakkilan Leistilänjärveltä! Havainto on Suomen ensimmäinen tästä pohjoisamerikkalaisesta pitkänmatkanmuuttajasta. Laji on hyvin harvinainen vieras Euroopassa lähinnä loppusyksyllä ja lähimpänä meitä se on tavattu Ruotsissa kahdesti, 18.11.2001 ja 20.12.2004. Toisaalta on yllättävää, että amerikkalainen superharvinainen kahlaaja löytyy Suomesta juuri nyt, kun virtaukset ovat olleet jo viikkokausia idästä. Ehkä tämä Alaskassakin pesivä yömuuttaja on jo elokuussa suunnannut yli Beringinsalmen ja kuukausikaupalla edennyt hiljalleen Koillisväylää seuraillen kohti länttä? Tätähän emme saa koskaan tietää, mutta hieno lintu joka tapauksessa ja samalla vuoden ensimmäinen Suomenpinna (maalle uusi lintulaji).










    ↧

    November is new October, Taiga Fly! - Suomen ensimmäinen idänpikkusieppo Seurasaaressa

    November 3, 2016, 12:56 am
    $
    0
    0
    The birding community had a true kickstart to November, with an Upland Sandpiper in Nakkila on 1st, and now a Taiga Flycatcher in Helsinki on 2nd! The bird had some very good features supporting ID as a Taiga Fly; Very dark, black uppertailcoverts contrasting to slighty paler, blackish retrices, greyish apperance with whitish throat and brownish cap, thin whitish fringes to tertials, almost black bill, eyering thinner in front of eye. Also the call was said to be hard, dry, short rattle identical to Taiga Flycather and very different than loose rattle of Red-Breasted, to the ears of some experienced birders. Some documents below, captions to be added:


    The bird was very cold grey in tone with whitish throat, but breast band was incomplete with just suffusion of some grey






    Uppertail - check; Bill - check - looks very good!

    
    There was also a glimpse of a rare Roadrunner sp, regular in Corvo. Congratulations for 800th WP tick Markku!
    More pictures in Tarsiger teams blog here, in Tarsiger.com here, and Janne Riihimäki's pages here.


    


    ↧
    Search

    Pyhäjärviralli 29.10.2016 - The Big Day Count around Lake Pyhäjärvi

    November 4, 2016, 7:47 pm
    $
    0
    0
    Saimme jälleen joukkueen kokoon ja osallistuimme vuoden 2016 Pyhäjärviralliin. Pelin henki on havaita mahdollisimman monta lintulajia asfalttiteiden rajaamalla alueella Pyhäjärven ympäristössä klo 7 - 18 välisenä aikana. Ikävä kyllä joukkueemme oli tänä vuonna tynkä, koska Helsingin luottopelaajamme Arto oli estynyt osallistumasta koitokseen. Tavoite asetettiin vähintään 80 lajiin, olihan takana leuto syksy, runsas pihlajanmarjasato sekä sulat vesistöt - eli massoittain lintuja maastossa. Syksyn teeman hengessä päivän kysymys kuului yksi, kaksi vai kolme rautiaislajia? Sitäpaitsi puolustettavana oli viime vuotinen voitto, ei vähempää kuin yhdeksän lajin marginaalilla toiseksi tulleeseen joukkueeseen!


    Perinteitä noudattaen starttasimme klo 7 kohtaamispaikalta kunnantalon pihasta ja ensimmäinen tunti vietettiin säkkipimeässä pöllöjä, kurppia ja kehrääjiä (heh) valaisten. Mitään edellä mainituista ei havaittu, tietenkään.Yritys kyllä oli ponteva.


    Aamun ensivaloilla siirryimme Pihlavaan, joka viime vuonna oli toiminut erinomaisesti aloituspaikkana. Vesilintu- ja lokkipuoli hanskattiin tälläkin kerralla mukavasti, aina vaikea merihanhi löytyi satojen kanukkien joukosta, Melanitat ja lapasotka hoituivat ja merimetso osoittautui myöhemmin päivän ensimmäiseksi ässäksi. Tuuli kuitenkin haittasi, eikä pikkulintupuolelta irronnut urpiaista kummempaa.


    Seuraavaksi tarkastettiin Katismaan rannat ja siirryttiin keskustaan, jossa yritettiin kuikuilla Omahaaran pelloille. Piekana, hiirihaukka, varpushaukka, töyhtöhyyppä, kulo- ja punakylkirastas sekä kottarainen plakkariin, ei hassumpaa! Fasaania yritettiin kovasti hakea, ei näkynyt.


    Turuntien rampilta tarkastettiin Vähä-Säkylän pellot: Lisää piekanoita ja hiirihaukkoja, merikotka, pariin otteeseen metsän päällä vaappunut hakki ja lapinharakka näyttäytyivät. Päivän toinen ässä hoitui kolmen pulmusen kierrellessä pellon yläpuolella. Vähä-Säkylän, Sarvonlahden ja Pyhäjoen tienoilta irtosi kanahaukka, lisää piekanoita, haapana, valkoposkihanhi, tikli ja jälleen pähkinähakki.


    Seuraavaksi oli vuorossa keskustan läpiajon uusinta ja kiertelyä muutamalla hyvällä ruokinnalla, tuloksena aina rallissa vaikea turkinpulu sekä päivän kolmas ja samalla viimeinen ässä, tuulihaukka. Fasaania ei irronnut täältäkään.


    Tähän saakka askelmerkit olivat olleet kohdillaan ja klo 11 kasassa oli jo kelvolliset 55 lajia eikä peruslajilistaltakaan (40 lajia) puuttunut enää kuin silkkiuikku (varma), aina vaikea närhi, sekä kuusitiainen.Tästä eteenpäin tähtikartta varmasti jotenkin vinksahti, sillä lähitunteina juuri mikään ei tuntunut onnistuvan.


    Kauttualta irtosi pulu sekä tundraurpiainen ja päivän kolmas pähkinähakki. Kohtasimme myös maireasti hymyilevän tylliparven ja vasta purkutilaisuudessa selvisi syy hymyyn; Olimme juuri nuijanneet kaksi vuorihemppoa, uusi laji rallille! Kauttuan suunnalta yritettiin vielä kaivaa karaa ja pikku-uikkua, turhaan. Ei myöskään peukaloista, ei punarintaa. Shieeet! Sepelhanhi, silkkiuikku ja nokikana saatiin sentään listoille. Juha kuuli vielä käpylinnun mutta vaikkukorvaosasto nuijasi, ensimmäinen sulkulaji hoidossa.



    Pyhäjärven ulappaa tapitettiin Mansikista sekä Sieravuoresta. Aallokko oli korkea, Melanittaa ja alleja löytyi, kaakkuri ei sen sijaan osunut kiikariin. Pari metsähanhiparvea matkasi etelään, lisää valkoposkia samoin, sekä yksinäinen pulmunen järvenselällä kohti pohjoista. Hakkuuaukolla palokärki kapsahti männynrungolle ja närhi sekä kuusitintti löytyivät, peruslajilista oli nyt puhdas. Erinäisiä paikkoja kierrettiin mutta uusia lajeja ei vain irronut. Sokerina pohjalla oli ainoastaan Juhan havainnoksi jäänyt Valkoselkätikka Kauttualla, siinäpä olisi ollut hyvä lopetuslaji!

    Lopputuloksella 68 lajia ylsimme jaetulle kolmannelle sijalle yhdessä Sata lasissa -joukkueen kanssa. Sääntöjen mukaan tasatulos ratkaistaan ässien määrällä, mutta tässä tapauksessa kummallakin joukkueella oli kolme ässää. Ehkä sitten ensi vuonna, aika pienistä nyansseistahan rallimenestyksessä on kysymys. Kiitokset mainiosta rallista ja alusta loppuun huikeasta joukkuehengestä Jari, Juha ja Kari!

    Voittajajoukkue saa ripustaa seinälleen lintutaidetta, mutta vain vuodeksi! Merisirrit © Kari Kekki

     Voittajajoukkue Kurkkivat Tyllit saavutti huiman 72 lajin tuloksen, onnittelut voittajille! Toisen sijan saavutti Regulus team 70 lajilla, hyvä suoritus sekin.


    Ulapallomullien lajit:

    1kyhmyjoutsen
    2laulujoutsen
    3metsähanhi
    4merihanhi
    5kanadanhanhi
    6valkoposkihanhi
    7sepelhanhi
    8haapana
    9sinisorsa
    10tukkasotka
    11lapasotka
    12alli
    13mustalintu
    14pilkkasiipi
    15telkkä
    16uivelo
    17tukkakoskelo
    18isokoskelo
    19silkkiuikku
    20merimetso
    21merikotka
    22kanahaukka
    23varpushaukka
    24hiirihaukka
    25piekana
    26tuulihaukka
    27nokikana
    28töyhtöhyyppä
    29naurulokki
    30kalalokki
    31harmaalokki
    32merilokki
    33kesykyyhky
    34turkinkyyhky
    35palokärki
    36käpytikka
    37tilhi
    38mustarastas
    39räkättirastas
    40punakylkirastas
    41kulorastas
    42hippiäinen
    43pyrstötiainen
    44hömötiainen
    45töyhtötiainen
    46kuusitiainen
    47sinitiainen
    48talitiainen
    49puukiipijä
    50isolepinkäinen
    51närhi
    52harakka
    53pähkinähakki
    54naakka
    55varis
    56korppi
    57kottarainen
    58varpunen
    59pikkuvarpunen
    60peippo
    61viherpeippo
    62tikli
    63vihervarpunen
    64urpiainen
    65tundraurpiainen
    66punatulkku
    67pulmunen
    68keltasirkku

    Lisäksi muiden joukkuiden toimesta havaittiin seuraavat 37 lajia: Pikkujoutsen, tavi, pyy, teeri, metso, fasaani, kaakkuri, pikku-uikku, härkälintu, harmaahaikara, sinisuohaukka, maakotka, ampuhaukka, suokukko (uusi rallilaji), kihulaji, taivaanvuohi, lehtokurppa, uuttukyyhky, sepelkyyhky, varpuspöllö, helmipöllö, harmaapäätikka, valkoselkätikka, västäräkki, koskikara, peukaloinen, rautiainen, punarinta, laulurastas, mustavaris, järripeippo, hemppo, vuorihemppo (uusi rallilaji), pikkukäpylintu, isokäpylintu, taviokuurna ja pajusirkku.

    Päivän aikana rallissa havaittiin yhteensä huikeat 105 lajia, mikä on rallin 13 -vuotisen historian uusi ennätys!

    ↧

    1.11. Kirkonkylän talvilintulaskenta - Winter Bird Census, Vesilahti

    November 4, 2016, 9:10 pm
    $
    0
    0
    Tiistaina 1. marraskuuta oli jälleen aika laskea Vesilahden Kirkonkylän talvilintureitti. Syksy on ollut leuto aivan näihin päiviin saakka, pakkasöitä on ollut ehkä vain pari. Alkusyksystä myös pihlajanmarjoja oli runsaasti, joten rastaita, tilhiä ja muita marjalintuja löytyy vielä maastosta.


    Tänä vuonna laskennan runsain laji oli sinitiainen, 96 yksilöä. Seuraavaksi runsaimpina pikkuvarpunen 86, sekä naakka 83 yksilöä. Talitiainen jäi neljänneksi, 81 ja keltasirkku viidenneksi, 65 yksilöä. Suotuisan alkusyksyn johdosta laskennan lajimäärä 36 sivuaa vuoden 2014 ennätystä. Yksilömäärä 668 jää sen sijaan kauas ennätyssyksyn 2014 yksilömäärästä 1541, tästä määrästä puolet oli tuolloin räkättirastaita.


    Uudeksi lajiksi reitille tuli tällä kertaa valkoposkihanhi. Muita harvalukuisia laskentalajeja olivat tukkasotka, alli, harmaahaikara, merikotka, harmaapäätikka ja pyrstötiainen.

    Kaikki havainnot oheisessa taulukossa:

    1
    		Laulujoutsen
    		2
    2
    		Valkoposkihanhi
    		26
    3
    		Sinisorsa
    		4
    4
    		Tukkasotka
    		6
    5
    		Alli
    		2
    6
    		Telkkä
    		5
    7
    		Isokoskelo
    		1
    8
    		Fasaani
    		1
    9
    		Harmaahaikara
    		1
    10
    		Merikotka
    		1
    11
    		Kalalokki
    		1
    12
    		Harmaalokki
    		1
    13
    		Harmaapäätikka
    		1
    14
    		Käpytikka
    		5
    15
    		Tilhi
    		12
    16
    		Mustarastas
    		8
    17
    		Räkättirastas
    		9
    18
    		Hippiäinen
    		1
    19
    		Pyrstötiainen
    		1
    20
    		Hömötiainen
    		5
    21
    		Kuusitiainen
    		3
    22
    		Sinitiainen
    		96
    23
    		Talitiainen
    		81
    24
    		Puukiipijä
    		2
    25
    		Närhi
    		6
    26
    		Harakka
    		15
    27
    		Naakka
    		83
    28
    		Varis
    		32
    29
    		Korppi
    		3
    30
    		Varpunen
    		3
    31
    		Pikkuvarpunen
    		86
    32
    		Viherpeippo
    		49
    33
    		Urpiainen
    		27
    34
    		Pikkukäpylintu
    		1
    35
    		Punatulkku
    		23
    36
    		Keltasirkku
    		65




    		668







    		Orava
    		2


    		Kissa
    		1

    ↧
    ↧

    4.11. Preeriakahlaaja - Upland Sandpiper, Nakkila, Leistilänjärvi

    November 4, 2016, 10:04 pm
    $
    0
    0
    I made the second visit to see if Upland Sandpiper was showing well today in Nakkila. Oh, it was. It had been very cold night, with temperatures -9°C, and the bird was passive and apathetic early in the morning. The green grass crop field was also frozen, but with sun slowly warming up the fields and the bird as well, it finally became active and started feeding. Apparently it did find something to consume.

    Nakkilan preeriakahlaaja oli kylmän pakkasyön jäljiltä apaattinen. Se oli aluksi yrittänyt ruokailla, mutta lopettanut ruokailun koska ei nähtävästi saanut ravintoa jäisestä maasta. Auringon hiljalleen sulattaessa peltoa myös lintu lämpeni ja aktivoitui selvästi. Iltapäivällä se ruokaili jo pirteästi ja näytti myös löytävän jotakin syötävää. Ennakoin linnun kulkusuunnan ja asetuin pellonreunaan odottamaan kameran kera ja viimein lintu kävelikin ohitseni 15m päästä. Tämä lienee hyvä kuvaustekniikka myös huomenna, sikäli jos lintu selviää vielä toisestakin pakkasyöstä.








    ↧

    Pihapiirin lintutalvia ja talvilintuja Vesilahdella - Yardbirds in winter

    November 26, 2016, 5:29 pm
    $
    0
    0
    Kuusitiainen - Coal Tit
    Olen 2000 -luvun alkupuolelta lähtien laskenut talven aikana kotipihasta havaitut lintulajit, välillä leikkimielisen talvipihapinnakisan varjolla ja toisinaan ihan muuten vaan. Tässä yhteydessä talvea ei määritellä termisesti vuorokauden keskilämpötilan mukaan vaan simppelisti kalenterista, käsittäen joulu-, tammi- ja helmikuun. Havainnointiaktiivisuus on vaihdellut talvesta toiseen. Toki talvetkin ovat vaihtelevia: Usein pakkasjakso on jäädyttänyt vesistöt juuri ennen talvikauden alkua, joskus on ollut runsaasti pihlajanmarjoja loppusyksyllä, toisinaan on ollut todellinen pakkastalvi ja enimmäkseen talvet ovat olleet varsin leutoja ja vähälumisia.

    Töyhtötiainen - Crested Tit
    Viimeisten kymmenen vuoden aikana lajimäärä on vaihdellut 22 (talvi 2007/2008) ja 34 (talvet 2006/2007, 2012/2013 ja 2014/2015) lajin välillä ja keskimäärin lajeja on ollut 30. Jokaisena talvena on havaittu seuraavat 11 lajia: Käpytikka, punatulkku, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, harakka, naakka, varis, korppi ja viherpeippo. Seuraavat kuusi lajia on tavattu vain kerran: Kesykyyhky, sarvipöllö, punarinta, punakylkirastas, kulorastas, järripeippo.

    Hömötiainen - Willow Tit





    		TALVI
    		06/0707/0808/0909/1010/1111/1212/1313/1414/1515/16
    1
    		laulujoutsen
    		X
    		XX
    		XXXXX
    2
    		isokoskelo
    		X
    		X

    		XXXXX
    3
    		fasaani
    		XXX



    		XXX
    4
    		merikotka
    		XX


    		X

    		X
    5
    		kanahaukka

    		XXX



    		X
    6
    		varpushaukka
    		XXXXX
    		XXXX
    7
    		ampuhaukka



    		XX




    8
    		kalalokki
    		X



    		XXXXX
    9
    		harmaalokki
    		XXX

    		XXXXX
    10
    		merilokki






    		XX
    		X
    11
    		kesykyyhky






    		X


    12
    		varpuspöllö
    		X

    		XXX

    		X
    13
    		lehtopöllö
    		X
    		X
    		X


    		XX
    14
    		sarvipöllö


    		X






    15
    		harmaapäätikka


    		X
    		X




    16
    		palokärki

    		XXX
    		XXX

    17
    		käpytikka
    		XXXXXXXXXX
    18
    		pikkutikka




    		XXXX
    		X
    19
    		tilhi
    		X
    		XXX
    		X
    		X
    20
    		punarinta





    		X



    21
    		mustarastas
    		X

    		XXXXXXXX
    22
    		räkättirastas
    		X
    		XX

    		X
    		XX
    23
    		punakylkirastas








    		X
    24
    		kulorastas
    		X








    25
    		hippiäinen


    		X
    		XX


    		X
    26
    		pyrstötiainen



    		XXXX
    		XX
    27
    		hömötiainen
    		XXXXXXX
    		XX
    28
    		töyhtötiainen
    		XXX
    		XX
    		XX
    29
    		kuusitiainen
    		XXXXXXXXXX
    30
    		sinitiainen
    		XXXXXXXXXX
    31
    		talitiainen
    		XXXXXXXXXX
    32
    		puukiipijä
    		XXXXXXXXXX
    33
    		isolepinkäinen
    		X

    		X





    34
    		närhi
    		XXX

    		XXXXX
    35
    		harakka
    		XXXXXXXXXX
    36
    		naakka
    		XXXXXXXXXX
    37
    		varis
    		XXXXXXXXXX
    38
    		korppi
    		XXXXXXXXXX
    39
    		pikkuvarpunen


    		XXXXXXXX
    40
    		peippo



    		XXXX


    41
    		järripeippo
    		X








    42
    		viherpeippo
    		XXXXXXXXXX
    43
    		tikli




    		XXX
    		X
    44
    		vihervarpunen
    		X

    		XXXX
    		X
    45
    		urpiainen
    		XXXXXXXX
    		X
    46
    		tundraurpiainen
    		X

    		X

    		XX

    47
    		pikkukäpylintu
    		X
    		X


    		X
    		X
    48
    		taviokuurna






    		X
    		X
    49
    		punatulkku
    		XXXXXXXXXX
    50
    		keltasirkku
    		XXXXXX
    		XXX


    		(ruskourpiainen)
    		X
    		X


    		XX
    		X


















    		34223229293234273429


























    ↧

    Season's Greetings & Happy New Year 2017

    December 23, 2016, 7:26 am
    ↧
    Viewing all 90 articles
    Browse latest View live
    Search